tiistai 20. helmikuuta 2018

Väriä elämään?

Kuten aiemminkin olen maininnut, skandinaavisen pelkistetyn sisustuksen lisäksi kaipaan jonkinlaisia wow-efektejä kotimme ei-niin-näkyville paikoille. Kuinka paljon aikaa olisinkaan säästänyt, jos olisin vain tyytynyt sisustamaan alakerran vessat tylsän valko-harmaiksi niinkuin pesuhuoneen ja yläkerran kylpyhuoneen!  Tässä kun olen lähes vuoden verran yrittänyt päättää vessojen ulkoasua, niin vihdoin sentään toisen (eteisen pikkuvessa) suunnitelma on melkein valmis. Lattialaattoja kumpaankaan vessaan ei olla vielä päätetty. Seiniähän ei tulla laatoittamaan, vaan niihin tulee tapetti ja/tai maali.

Alakerran makuuhuoneen wc on oikea malliesimerkki päättämättömyydestäni. Olen kelannut päässäni värivaihtoehtoja mustanpuhuvasta glitteripinkkiin ja tyylejä koivumetsästä retrokuviointiin. Siis kelannut vuoden ajan. Epätoivoisena käännyin jo miehenkin puoleen. Olisi ehkä pitänyt kysyä hänen mielipidettään jo aiemmin, koska yllättäen sieltä tuli aika voimakkaitakin mielipiteitä! Esimerkiksi vahvana ehdokkaanani olleet lintukuvioiset tapetit saivat totaalityrmäyksen...

Ei siis tule tätä meidän vessan seinään.
flisekompaniet.no

Sen sijaan en ollut uskoa korviani, kun mies osoitteli tietokoneen näytöltä mustapohjaista kukkatapettia ja totesi, että tuo on aika kiva.

Siis TÄMÄ olis kiva, vai??
 archiproducts.com

Tässä toinen ylläri miehen top-jotain listalla.

montgomeryroth.com


Rautakaupan tapettikirjoja selatessa otin tällaisesta kuvan, kun oli jotenkin magee mielestäni. Ei nyt ekana tullut mieleen, että mies oikeasti harkitsisi tällaista psykedeelistä kuosia...

Onhan tää nyt hieno?


Näin sitä oppii jotain uutta miehestään lähes kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeenkin... Vaihtoehdot siis vähenivät jonkin verran, kun kuultiin toisen osapuolen mielipiteitä, mutta edelleen on vaikeita valintoja edessä.

Take your pick:

cole-and-son.com


esta.nl

Kuten näkyy, sisustusmakuni on vähintäänkin monipuolinen. Mutta hei; tapetti on paaljon helpompi vaihtaa kuin laatta!







lauantai 17. helmikuuta 2018

Mummula naapurissa

Kuten aiemmista blogipäivityksistä on saattanut huomata, naapuriimme rakentuu mummula.

Somasti vierekkäin

Näkymä naapuriin äidin talon ovelta.

Olen jo vuosien ajan haaveillut siitä, että voitaisiin äidin kanssa asua lähekkäin. Lisäksi näinä ruuhkavuosina lastenhoidolliset hyödyt tällaisesta järjestelystä ovat merkittävät. Jatkossa taas minua (ja varmaankin myös äitiä) ilahduttaa ajatus siitä, että äiti ikääntyessään voi toivon mukaan asua kotonaan mahdollisimman pitkään, kun apujoukot löytyvät läheltä. Monet ovat kohotelleet kulmiaan ja kysyneet, että mitäs mieheni tykkää ajatuksesta, mutta kyllä hän on ihan ookoo asian kanssa. Äiti kun sattuu olemaan sellainen kiva anoppi. :)

Vaikka äidinkin mielestä oli hyvä idea muuttaa naapureiksi, tarvittiin jonkin verran suostuttelua, että "näin vanha" saatiin aloittamaan raksaprojekti. Harmaita hiuksia on ehkä jokunen tullut lisää rakentamisen aikana, mutta nyt ollaan jo voiton puolella. Äiti otti avaimet käteen -talopaketin, ja vaikka sekin vaatii yllättävän paljon aktiivisuutta rakennuttajan puolelta -- toisin kuin nimen perusteella luulisi -- on kaikesta toistaiseksi selvitty. Suuri kiitos kuuluu ihanalle (yhteiselle) vastaavalle mestarillemme Matille, joka on aina paikalla kun tarvitaan, oli kyse sitten lumitöistä tai tavaran vastaanottamisesta (ja kantamisesta).

Äidin talopaketti tulee Kastellilta. Tämä pohja pienillä muutoksilla:




Tällaisen valmispakettiprojektin aikataulu on vähän erilainen kuin meillä. Itse kun en vieläkään ole valinnut kaikkia pintamateriaaleja, oli aika absurdia kuulla, että äidin piti valita kaikki jo heti projektin alussa. Toki se äidille oli vähän helpompaa kuin toisille; hän kun ei ole niin turhantarkka tällaisissa asioissa, eikä ole suunnitellut omaa taloaan kolmeakymmentä vuotta...

Äidin talossa hommat ovat aika paljon pidemmällä kuin meillä. Keittiökin on jo lähes asennettu.






On aika selvää, että äidin talo valmistuu ennen meidän taloa. Jos saadaan meidän nykyinen talo myytyä, eikä uusi valmistu ajoissa, voidaan tarvittaessa loisia naapurissa vähän aikaa. ;)

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Tervetuloa talonäyttöön!

ASTA-messuilla törmättiin tällaisiin ilmoituksiin. ;)


Lisää kuvateksti

Meidän raksalla on siis "puolivalmiin" talomme esittely keskiviikkona 21.2. klo 17-19. Paikalla urakoitsijan ja HEVI-kivitalojen edustajan lisäksi ainakin toinen meistä rakennuttajista. Ilmeisesti jotain keksiä ja mehuakin on tarjolla. ;)

Tervetuloa! 

HUOM. Ajo-ohje: Vihniäntietä ajetaan noin yksi kilometri (lähes tien loppuun), ja talo on vasemmalla puolella. Ei voi erehtyä. Karttaohjelma sen sijaan voi erehtyä -- ainakin GoogleMaps väittää, että Vihniäntie 9 sijaitsee heti tien alussa, eikä muuten tunne lainkaan Vihniäntien uudempaa loppuosaa. Tästä on laitettu palautetta sekä GoogleMapsiin että Vesilahden kunnalle.

maanantai 5. helmikuuta 2018

Ihmeen paljon hommaa, vaikka ei itse tehdä mitään

Täytyy kyllä hattua nostaa heille, jotka itse rakentavat talonsa, edes osittain - varsinkin jos yhtälössä roikkuu mukana lapsi tai useampi. Mehän emme osallistu rakentamiseen ollenkaan (jos nyt ei paria autotallin seinän maalausta lasketa), mutta silti tuntuu menevän suurin osa vapaa-ajasta raksajuttujen parissa! Teen itse vajaata työviikkoa, joten yhtenä päivänä viikossa minulla on 5,5 tuntia ihan vapaata (lapset päiväkodissa), mikä on ollut näppärää raksajuttujen hoitamisen kannalta. On ihan turhaa kuvitella, että pystyisi lasten kanssa menemään johonkin palaveriin tms. Tarpeeksi haastavaa on jo puhelimessa puhuminen kotona, kun jälkikasvu on paikalla. Eräänäkin aamuna sähkäri soitti jotain kysyäkseen, ja jouduin lukitsemaan itseni vaatehuoneeseen kuullakseni puhelusta edes osan, kun kolmivuotiaamme karjui pää punaisena oven toisella puolella.

Viime viikkoina illat - ja osin päivätkin - ovat kuluneet mm. pistorasioiden ja valokatkaisijoiden paikkoja ihmetellessä. Kuinka paljon aikaa voi tähänkin kuluttaa?? Jotenkin sitä luulisi, että palaveerattuani näistä syksyllä sisustussuunnittelijan kanssa ja sitten vielä sähkärin kanssa, olisi homma jo selvä. Pari kertaahan on jo käyty niitä rasioiden paikkoja seiniin piirtelemässä, mutta nämä ovat sellaisia asioita, joista halutaan olla aivan varmoja. Hirveä mietintä, ettei sitten vain puuttuisi pistorasioita mistään oleellisista paikoista, ja ettei olisi valokatkaisijat väärissä paikoissa.

Se päätöksenteon vaikeus...

Keittiön saarekkeen ylle tuleva alaslasku (liesituuletinta varten) on aiheuttanut päänvaivaa, ja Pete on kuluttanut jokusen tunnin sen koon, muodon ja sijainnin suunnitteluun. Hieman hankalassa paikassa sijaitseva liesituulettimen hormi on ollut rajoittavana tekijänä. Kuten allaolevasta kuvasta näkyy, alaslaskun katossa kiinni oleva runko-osa on pienempi kuin "lippaosa", jotta lipan päälle saadaan laitettua ledinauhat epäsuoraa valaistusta varten. 

Kuva: Winled

Naurettavan kauan voi saada kulutettua myös pienempien valintojen tekemiseen. Koko eilisilta meni wc-pönttöjen huuhtelupainikkeita ihmetellessä. Vaihtoehtoja on kaksi (Geberit Sigma30 ja Sigma01), ja niissä vielä muutama värivaihtoehto. Ilmeisesti myös Geberit on sitä mieltä, että kyseessä on tärkeä valinta.

Tätä vihkosta selattiin eilisilta...


Laatat on vihdoin saatu tilattua, mutta väliovien tilaus on jäänyt vieläkin roikkumaan. Valaistussuunnitelma on ehkä vihdoin päivitetty lopulliseen malliinsa. Sisäkattojen (vinyyli- eli stretch-katto) tekijä on valittu. Seuraavaksi on vuorossa terassilasituksen kilpailutus.

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Pari sanaa lämmitysjärjestelmästämme

Kohta pitäisi saada päälämmönlähde kytkettyä ja sähkösyöpöistä raksalämppäreistä päästä eroon. Viimeaikainen sähkönkulutus on Elenian kulutuswebin mukaan ollut nyt pakkaspäivinä 240 kWh / päivä, mikä nykyisillä sähkönmyynniin ja -siirron hinnoilla tekee 29 € päivässä. Kulutusta lisää merkittävästi se, että puhallusvilla puuttuu vielä autotallin ja talon yläpohjasta; se on tulossa vasta ensiviikolla.

Palataanpa ajassa hieman taaksepäin, kun vuosi sitten kiertelin muovikassi kädessä  Asta-messuilla ja vertailin lämmitysjärjestelmiä. Silloin luulin, että meille tulee maalämpö, viilennykseen siihen liitettävät konvektorit, autotalliin ilmalämpöpumppu ja uima-altaan lämmitykseen ilma-vesilämpöpumppu. Messujen toisena päivänä menin PRKK:n rakentajakouluun, minkä jälkeen matalaenrgiatalon yhdistettynä maalämpöön ei enää tuntunutkaan niin järkevältä ratkaisulta. Suora sähkölämmitys tai VILP alkoi houkuttamaan toden teolla ja kahlasin Motivan sivuilla eri laskureita käyttäen tietoa eri lämmönlähteiden hyötysuhteista ja takaisinmaksuajoista.

Kallistuin asiaa enemmän tutkittuani kuitenkin maalämpöön. Jos autotalliin laittaisikin vesikiertoisen lattialämmityksen, niin nykyisellä vedenkulutuksellamme ja tulevan asunnon kuutiomäärillä maalämpö olisi kuitenkin se kaikista viisain ratkaisu. Niinpä googlettelin eri vaihtoehtoja. Valmistajien sivut hehkuttivat uusia invertteripumppuja, joten minäkin halusin sellaisen. Nibe 1255 valikoitui eri valmistajien sivuja kahlatessani suosikikseni, ja siitä oli jo jotain hyviä kokemuksiakin lämpöpumppufoorumilla. Muita kiinnostavia olivat Alpha Innotecin ja Viessmannin invertterimallit. Laitoin alkukesästä tarjouspyyntöjä eri firmoille lämpökaivon poraamisesta ja pumpusta asennuksineen. Sain myös kohtuullisen hyvin vastauksia, ja hinnatkaan eivät päätä huimanneen (olin varautunut tuttujen pelottelemiin yli 30 000 euron kokonaishintoihin) ollen pääosin n. 20 000 euron pintaan avaimet käteen asennuksena.

Vastaavan mestarimme suosituksesta valitsin tulevan kotipaikkani hyvämaineisen LVI-suunnittelijan, Markku Mäen LVI-Pirkasta. Hänellä on myös sellaiset referenssit, että heikkopäistä hirvittää. Markun kanssa keskusteltuamme eri vaihtoehdoista, homma oli osaltamme selvä. Suuri kuutiomäärämme puoltaa maalämmön valintaa. Samalla päätimme Markun suosituksesta lämmittää maalämmöllä myös autotallia ja pihalle tulevaa uima-allasta. Talon viilennykseen käyttäisimme niin ikään maalämpöä (tai viileää). Raitisilmakanavaan sijoitettaisiin kanavapatteri, joka kuumalla viilentäisi ilmanvaihtokoneelle tulevaa ilmaa ja kylmällä sitten esilämmittäisi sitä. Tuon kanavapatteri yksinään ei riitä viilentämään noin isoa taloa, vaan viilennystä pitää tehostaa muillakin konsteilla. Vaihtoehtoina olivat lattiaviilennys maakylmällä, puhallinkonvektorit maakylmäpattereilla ja perinteinen ilmalämpöpumppu. Valitsimme näistä ilmalämpöumpun. Lattiakylmä jäi pois, koska emme halua kulkea kotona kesällä villasukat jalassa. Kattokonvektoreissa epäilytti huollettavuus 6 metriä korkeaan tilaan, kondenssiveden poisto sekä loppupeleissä hinta asennuksineen ja kylmäpiirin vienteineen. Ilmalämpöpumppuja saa kohtuullisen edullisesti asennettuna ja niitä on kattava valikoima. Lisäksi ne tasaavat mukavasti talvella lämpöä, kun vesikiertoinen lattialämmitys alkaa toimimaan vasta pienellä viiveellä. Niitä saa myös tyylikkään näköisillä sisäyksiköillä, kuten tämä Daikin Emura.

Markku esitti myös aurinkokeräimien ottamista mukaan uima-altaan "lämmitystalkoisiin". Tästä syystä maalämpöpumpun kaveriksi pitäisi otta hybridivaraaja. Hybridivaraajan kanssa Mäki suositteli invertteripumpun sijaan perinteistä on/off -pumppua. Niistä on kuitenkin jo kymmenien vuosien kokemus, inverttereistä ei. Tässä kohtaa olin aluksi vähän epäileväinen, olinhan jo ihastunut Niben huippumalliin, jossa oli paljon hehkutettu invertteripumppu. Luotin kuitenkin ammattilaisen suosituksiin, ja niinpä alkuperäisten ajatusteni LVI-koneista tultiin toteutusvaiheessa aika kauas.

Gebwellit siististi vierekkäin. Asennus on vielä hieman kesken.
Lämpöpumpuksi valikoitui kotimainen Gebwell QI 10. Pumpun kaveriksi tuli 500 litran Gebwellin hybridivaraaja. Tähän otettiin mukaan aurinkokierukka aurinkokeräimiä varten. Tekninen tila tuli autotallin yhteyteen; lämmin vesi menee lämpökanaalia pitkin talon puolelle. Samassa kanaalissa menevät myös putket lattialämmitysvedelle sekä maalämpönesteiden putket ilmastoinnin kanavaviilennyspatterille. Tästä johtuen aurinkokeräimien paikaksi valikoitui autotallin katto. Tai melkein valikoitui. Nimittäin jääkiekkokaverini sai minut puheilla käännytettyä aurinkokeräimistä aurinkopaneeleihin. Aurinkopaneeleilta johdettaisiin paneeleiden jauhama sähkö suoraan hybridivaraajaan liitettävälle tasavirtakierukalle. Keskustelin asiasta myös Mäen kanssa, ja kun hän näytti asialle vihreää valoa, päätin laitattaa autotallin katolle nestekiertoisten keräimien sijaan aurinkopaneelit. Paneelit ja asennus tulee Ermeniltä. Arinkopaneelithan tuottavat parhaiten keväällä ja syksyllä, kun kennojen pinta on suhteelisen viileä, mutta aurinko paistaa jo hyvin kennoihin. Arinkopaneelien hyötysuhde on näin ollen parhaimmillaan juuri silloin, kun uima-allas tarvitsee eniten lämmintä vettä lämmövaihtimelle - keväällä, alkuksesällä ja sitten alkusyksyllä. Talveksi pistämme uima-altaaseen sitten eristetyn kannen päälle ja sen verran kiertoa lämmönvaihtimelle, ettei allas jäädy. Jätin ovelasti vielä option aurinkokeräimille. Voin laittaa ne myöhemminkin ja vaikka suoraan uima-altaan veden kiertämään niissä. Silloin aurinkoisena kesäpäivänä lämmöntuotto on taattu.

Siisti on asennusjälki.
Ei jää lämmöntuotto ainakaan vehkeistä kiinni.



Lämpöpumppu vaatii toimiakseen oikein mitoitetun kaivon. Meidän tapauksessamme se tarkoitti 264 metrin kairausta kallioon. Kaivon teko viivästyikin useista erinäisistä syistä, ja viimein kun poraajamme saapui, homma keskeytyi kiusaavan kovaan pakkaspäivään (-18 astetta). Onneksi pakkaset loppuivat lyhyeen, ja työtä päästiin pian jatkamaan. Porauksen suoritti Finkaivot - sama firma oli jo pari kuukautta sitten käynyt naapuritontilla rakentuvan lasten mummulan maalämpökaivon kairauksessa. Jotenkin olisi tuntunut järkevältä tehdä nämä reiät molemmille taloille samalla reissulla. Nyt kuitenkin näin.


Pakkasen kiusaama kaivopora.

Vesikiertoisen lattialämmityksen toteutuksesta myöhemmin hieman enemmän. Juttua tulossa mm. raksakimpparyhmässä puhuttaneesta huonekohtaisilla termostaateilla vai -ilman -pohdinnasta ja meidän ratkaisustamme perusteluineen.

maanantai 22. tammikuuta 2018

Betonitilinpäätös

Viimeisetkin betonilaskut ovat saapuneet, joten on aika tehdä tilinpäätös betonin osalta. Alunperin pyysin ensin Rakennuspalvelu Hirviniemeltä arviota betonin menekistä tulevaan taloomme, koska itselläni ei ollut minkäänlaista aavistusta saati osaamista laskea betonin menekkiä. En edes tiennyt, että niitä pitää tilailla eri lajeja anturoihin, lattiavaluihin, seiniin ja ontelolaatan juotosvaluihin.

Pasi antoi minulle nopean ja karkean arvion betonin menekistä toivottuine laatuineen ja arvioituine valukertoineen. Sitten laadin reippaasti tarjouspyynnöt ja lähetin ne muutamille lähialueen betonintoimittajille. Tarjousten vertailun hankaluudesta kirjoitinkin jo aikaisemmin tässä blogissa otsikolla Betonitoimittajan valinta.

Betonitoimitusten alettua piti esim. uima-altaan valuun tilata pienempiä eriä kuin tarjouksessa oli pyydetty, joten tarjouskilpailun voittaja Viitasaaren Betoni soittelikin heti alkusyksystä, että tarjotut summat (sisältää kuljetuksen ja pumppauksen 1. tunnin) eivät päde sitten näissä puolen kuorman tilauksissa. Ymmärsin yskän ja sanoin, että laskutatte vajaakuormista sitten pumppauksen ja kuljetuksen myös.

No mitä sitten laskettiin menekiksi, ja paljonko betonia sitten meni? Tarjouspyynnöissä oli laskettuna betonia yhteensä 106 m3, todellinen menekki oli 110 m3 jakautuen seuraavasti:
  • Anturat, 13,5 m3
  • Lattiavalut (alakerta, yläkerta ja autotalli), 30,5 m3
  • Uima-allas 5 m3
  • Harkkoseinät (talo ja autotalli) 61 m3
Osa betoneista tuli huokoistettuna ja siitä meni pieni lisämaksu. Samoin myöhemmin syksyllä tulleissa erissä oli betonin lämmityksen lisämaksu. Viimeisen erän tilaukseen Viitasaaren Betoni ei pystynyt enää betonia toimittamaan, koska he laittavat putiikin talvikuukausiksi kiinni. Pelon sekaisin tuntein käännyimme kilpailutuksessa hopealle tulleen Vammalan Betonin puoleen, josko he äkkäisivät tilanteen ja laittaisivat vähän hävityn kilpailun tuomaa lisäähintaa tietäen, ettei Viitasaari toimita talvella. Pelko oli turha, sillä he toimittivat ensiluokkaista tavaraa kesällä antamansa tarjouksen linjassa.

Vammalan betonin "kura" oli rusehtavaa. Siisitiä jälkeä saatiin silläkin.
Betonitoimitukset tulivat aina sovitusti ja jopa tuntien varoitusajalla tontille. Voin varauksetta suositella Viitasaaren Betonia kanssarakentajille. Samoin peukalo nousee Vammalan Betonille. Suuri kustannustekijä betonitoimituksissa on etäisyys tehtaalta tontille. Hyvä betonitoimittaja löytyy mielestäni seuraavilla kriteereillä: 1. Lähellä rakennuspaikkaa. 2. Joustavat (lue nopeat) toimitusajat. 3. Selkokielinen hinnoittelu.

Halvalla saa harvoin kuitenkaan hyvää. Meidän tapauksessamme kävi kuitenkin tuuri; Tehdas oli lähellä, toimitus erittäin joustavaa ja betonin hintakin oli halvin (myös verrattaessa muihin ilman kuljetuskustannuksia).

Mitä 110 kuutiota erilaatuisia betoneja kymmenillä ajokerroilla tuntien pumppauksineen sitten maksoi? Omaan exceliin olin laskenut tarjoukset 106 m3:llä (Hirviniemen arvio kokonaismenekistä). Aika hyvin osasi Pasi arvioida. Anturoiden valuarvio toteutuneesta heitti vain 0,5 m3 ja seinien kokonaisbetonitarve vain 1 m3.

Arvioitu summa 106 m3 betoneista oli halvimmalla toimittajalla 13440 €. Lopullinen hinta toteutuneella 110 m3:lla oli 15739 € sisältäen kaiken rakennusbetonin lisämaksuineen. Tarjouksesta poiketen loppusummaa nostivat pari ylimääräistä tuontikertaa, 4 m3 enemmän betonia kuin tarjouksessa sekä betonin lämmitys- ja huokoistuslisät. Talon betoneihin olin budjetoinut kuitenkin vähän reilummin, 18 000 €, joten siinä mielessä budjetin alittaminen oli betonien osalta mieluinen yllätys. Muutenhan tässä on ollut melkeinpä pelkkiä budjetoitujen summien ylittämisiä tähän saakka tämä rakentaminen, joten jo vaihtelunkin vuoksi pienoinen alitus oli tervetullut.

sunnuntai 21. tammikuuta 2018